Jussikin sai hoidettavia itselleen ja oli innoissaan.
Jussin hoitoon tulivat nämä:
Sergei 21v bulgarialainen laitoksessa koko ikänsä elänyt poika joka enimmäkseen makoilee vuoteellaan ja on erittäin avuton
Obom 3-vuotias terve kenialainen musta poika
10-vuotias Antti-poika ja hänen kuukauden ikäinen Down-pikkusiskonsa Jenny
Anni, 15-vuotias tyttö jolla on lievä CP-vamma ja touretten syndrooma, hän puhuu sammaltaen, kasvot nykii ja liikkuminen on heikkoa.
Tässä porukka jota Jussi hoitaa ja mukavalta lapsi-ja nuorisoporukalta vaikuttaa.
sunnuntai 29. heinäkuuta 2018
Uusi Jussi muutti asumaan
Aiempia asukkaita ei enää ole, he kuolivat onnettomuudessa. Rauha heidän muistolleen.
Mutta nyt muutti erään koulun lähellä olevaan rivitaloon mies nimeltä Jussi joka ottaa itselleen perhehoitoon asukkaita ja hänellä on niin iso asunto, viisiö rivitalon päädyssä eli viisi huonetta ja keittiö niin sine mahtuu hoidokkeja. Ne hoidokit voivat olla mitä vaan, lapsia tai mummoja tai nuorisoa tai vauvoja. Tai vaikka Downeja. Jussi odottaa mitä tuleman pitää.
Mutta nyt muutti erään koulun lähellä olevaan rivitaloon mies nimeltä Jussi joka ottaa itselleen perhehoitoon asukkaita ja hänellä on niin iso asunto, viisiö rivitalon päädyssä eli viisi huonetta ja keittiö niin sine mahtuu hoidokkeja. Ne hoidokit voivat olla mitä vaan, lapsia tai mummoja tai nuorisoa tai vauvoja. Tai vaikka Downeja. Jussi odottaa mitä tuleman pitää.
keskiviikko 25. lokakuuta 2017
Rasmus syntyy
Lauran raskaus sujui hyvin ja syntyi terve poika, joka sai nimekseen Rasmus. Laura opetteli sairaalassa vauvanhoitoa ja se sujui kun kotiin tuotiin hoitopöytä joka oli mitoitettu sopivaksi että Laura pyörätuolistaan huolimatta pystyy vauvaa hoitamaan, istuma-asennossa tosin, mutta kuitenkin hoitamaan pystyi. Rasmus oli kaikin puolin terve poika ja Laura oli hyvä äiti Rasmukselle.
Lauran mies jäi työstään vanhempainvapaale että pystyy auttamaan Lauraa vauvanhoidossa. Myös Lauran avustajat auttoivat tarvittaessa. Neuvolassa kun käytettiin poikaa niin neuvolassa todettiin pojan olevan normaalisti kehittynyt ja seurakunnassa kun käytiin niin kaikki ihastelivat vauvaa kovin paljon mormonikirkossa johon perhe kuuluu.
Rasmus oppi muutaman kuukauden sisällä ääntelemään ja hymyilemään ja jokainen seurakunnassa halusi pitää Rasmusta sylissä ja jopa auttaa Rasmuksen hoitamisessakin ja niin naiset kuin miehetkin ja niin tytöt kuin pojatkin pitivät Rasmuksesta ja seurakunnassa oli lasten alkeisyhdistysluokkia ja oltiin jopa niin avuliaita että Rasmus otettiin hoitoon alkeisyhdistysluokkaan vaikkei ole vielä varsinaisesti alkeisyhdistys iässäkään (alkeisyhdistykseen kuuluu 1-11-vuotiaat mormonilapset, 1-3v kuuluu lastenhuoneluokkaan ja sitä vanhemmat lapset sitten kukin ikäryhmänsä mukaan eri luokkiin).
Sielä alkeisyhdistyksen opettaja hoiti Rasmusta ja Rasmus oikein tyytyväisenä siellä köllötteli joko kopassa tai auton turvaistuimessa. Joskus myös nuorten luokan tytöt halusivat hoitaa Rasmusta ja Rasmus pääsi välillä tyttöjenkin ja heidän ohjaajansa hoiviin kun Laura istui Apuyhdistyksen kokouksessa. Laura on liikuntarajoitteinen joten hän sai kaikilta runsaasti apua muissakin asioissa ja erityisesti Rasmuksen hoitamisessa.
Vuosi kului mukavasti ja Rasmuksen isä osalistui vauvamuskariin ja vauvauintiin Rasmuksen kanssa ja muut osalistujat olivat iloisia kun joku isäkin on aktiivinen osallistuja lapsen kanssa. Rasmus tykkäsi vedestä ja uimisesta kovasti ja vauvamuskarissa musiikki oli kivaa Rasmuksen mielestä. Rasmus oli ihana poika ja kaikki tykkäsivät pikku Rasmuksesta. Aina kun lähdettiin jossakin käymään niin lastenvahtejakin löytyi siksi aikaa varsinkin omasta seurakunnasta.
Rasmus kasvoi kovasti ja oppi konttaamaan ja sitten oli vahtimista vilkkaassa pojassa. Rasmuksen isä oli kotona joten hän hoiti Rasmusta hyvin pitkälti.
Lauran mies jäi työstään vanhempainvapaale että pystyy auttamaan Lauraa vauvanhoidossa. Myös Lauran avustajat auttoivat tarvittaessa. Neuvolassa kun käytettiin poikaa niin neuvolassa todettiin pojan olevan normaalisti kehittynyt ja seurakunnassa kun käytiin niin kaikki ihastelivat vauvaa kovin paljon mormonikirkossa johon perhe kuuluu.
Rasmus oppi muutaman kuukauden sisällä ääntelemään ja hymyilemään ja jokainen seurakunnassa halusi pitää Rasmusta sylissä ja jopa auttaa Rasmuksen hoitamisessakin ja niin naiset kuin miehetkin ja niin tytöt kuin pojatkin pitivät Rasmuksesta ja seurakunnassa oli lasten alkeisyhdistysluokkia ja oltiin jopa niin avuliaita että Rasmus otettiin hoitoon alkeisyhdistysluokkaan vaikkei ole vielä varsinaisesti alkeisyhdistys iässäkään (alkeisyhdistykseen kuuluu 1-11-vuotiaat mormonilapset, 1-3v kuuluu lastenhuoneluokkaan ja sitä vanhemmat lapset sitten kukin ikäryhmänsä mukaan eri luokkiin).
Sielä alkeisyhdistyksen opettaja hoiti Rasmusta ja Rasmus oikein tyytyväisenä siellä köllötteli joko kopassa tai auton turvaistuimessa. Joskus myös nuorten luokan tytöt halusivat hoitaa Rasmusta ja Rasmus pääsi välillä tyttöjenkin ja heidän ohjaajansa hoiviin kun Laura istui Apuyhdistyksen kokouksessa. Laura on liikuntarajoitteinen joten hän sai kaikilta runsaasti apua muissakin asioissa ja erityisesti Rasmuksen hoitamisessa.
Vuosi kului mukavasti ja Rasmuksen isä osalistui vauvamuskariin ja vauvauintiin Rasmuksen kanssa ja muut osalistujat olivat iloisia kun joku isäkin on aktiivinen osallistuja lapsen kanssa. Rasmus tykkäsi vedestä ja uimisesta kovasti ja vauvamuskarissa musiikki oli kivaa Rasmuksen mielestä. Rasmus oli ihana poika ja kaikki tykkäsivät pikku Rasmuksesta. Aina kun lähdettiin jossakin käymään niin lastenvahtejakin löytyi siksi aikaa varsinkin omasta seurakunnasta.
Rasmus kasvoi kovasti ja oppi konttaamaan ja sitten oli vahtimista vilkkaassa pojassa. Rasmuksen isä oli kotona joten hän hoiti Rasmusta hyvin pitkälti.
tiistai 12. syyskuuta 2017
Kokonaan uusi tarina.
Pyörätuolissa istuva Laura joka opiskeluaikoinaan asui Jennan kämppiksenä, löysi tselleen miehen jonka kanssa avioitui ja muutti asumaa siihen samaan asuntoon jossa Jussi asui ennen kuolemaansa ja nyt asunto oli vapaa, koska Jussia ei enää ole ja pojat ovat neuropsykiatrisista oireyhtymistään ja niiden lisäksi käytöshäiriöstään johtuen valvotun asumisen yksikössä.
Lauran lapsuudesta kerrottiin tarkemmin sivuilla http://tiinanvaiheet.blogspot.fi/
Nuoruudesta sivuilla http://kehitysvammaiset.blogspot.fi/
Ja opiskeluvaiheesta sivuilla http://jennaprinsessa.blogspot.fi/
Laura asui miehensä kanssa mutta koska mies oli töissä niin Lauralla oli niinä aikoina kun mies on töissä, henkilökohtainen avustaja auttamassa Lauraa. Laura asusteli rivitalossa ja viihtyi hyvin, avustajat olivat hyviä ja Laura kävi myös muutamana päivänä viikosta töissä eräässä kauppaliikkeessa ja oli kassalla siellä. Sekä työtoverit että asiakkaat suhtautuivat hyvin siihen kun Laura on pyörätuolissa.
Laura teki raskaustestin ja huomasi olevansa raskaana. Laura ja hänen miehensä olivat iloisia kun heille on tulossa lapsi.
Lauran lapsuudesta kerrottiin tarkemmin sivuilla http://tiinanvaiheet.blogspot.fi/
Nuoruudesta sivuilla http://kehitysvammaiset.blogspot.fi/
Ja opiskeluvaiheesta sivuilla http://jennaprinsessa.blogspot.fi/
Laura asui miehensä kanssa mutta koska mies oli töissä niin Lauralla oli niinä aikoina kun mies on töissä, henkilökohtainen avustaja auttamassa Lauraa. Laura asusteli rivitalossa ja viihtyi hyvin, avustajat olivat hyviä ja Laura kävi myös muutamana päivänä viikosta töissä eräässä kauppaliikkeessa ja oli kassalla siellä. Sekä työtoverit että asiakkaat suhtautuivat hyvin siihen kun Laura on pyörätuolissa.
Laura teki raskaustestin ja huomasi olevansa raskaana. Laura ja hänen miehensä olivat iloisia kun heille on tulossa lapsi.
tiistai 29. elokuuta 2017
Pojat jotka olivat täysin jatko-opintoihin kelpaamattomia
Ysiluokalla jatkui se sama hulina, hälinä, alisuoriutuminen ja kaiken ranttaliksi laittaminen. Pojat keksivät temppuja, pinasivat koulusta, eivät lainkaan ottaneet koulunkäyntiä vakavasti ja sanoivat ruokalassa ruokalan työntekijöille ruokaa kuraksi, oksennukseksi, kakaksi ja pissiksi ja vaikka miksi muuksikin ja irvistelivät ja sikailivat ruuan kanssa ja sotkivat, ääntelivät kuin eläimet ja meno oli aivan päätöntä eikä mitkään jälki-istunnot eikä rehtorin puhuttelutkaan auttaneet tuohon, meno oli kuin viidakossa noilla pojilla.
Mutta Sofia-serkkua kohtaan pojat olivat kilttejä ja kerran kun Sofia onnellisena mussutti useaa eri pullaa niin opettaja arvasi heti, että pojat on pöllineet pullaa ja antaneet pullat Sofialle. Pojat monesti kun olivat pöllineet Sofialle herkkuja, kumarsivat Sofiaa ja sanoivat "Teidän majesteettinne, prinsessa Sofia, tässäpä teille pullaa!" ja Sofia söi pullaa.
Rehtori otti pojat puhutteluun ja sanoi että nyt taitaa pojat olla niin, että olette täysin kelpaamattomia jatko-opintoihin ja ensi viikolla järjestetään moniammatillinen palaveri jossa mietitään teidän siirtämistä hoitokotiin suoraan peruskoulun jälkeen. Pojat viheltelivät ja naureskelivat siinä puhuttelussa. Eivät suhtautuneet asiaan ollenkaan vakavasti.
Sitten tuli se palaveri, jossa oli mukana poikien ukki sekä myöskin poikia tähän saakka hoitanut ja kasvattanut Riina joka oli tässä vaiheessa jo 23-vuotias. Myös sosiaalityöntekijä ja Timpurin hoitokodin johtaja sekä myöskin neuropsykiatrian ylilääkäri oli mukana puhuttelussa. Ylilääkäri oli vahvasti samaa mieltä kuin rehtori, että nuo pojat on ehdottomasti laitettava valvotun asumisen yksikköön. Ylilääkäri sanoi pojille:"Teissä taitaa olla myös pahuutta mukana. Ei tuollainen pahuus selity yksistään ADHD:lla eikä lievällä kehitysvammaisuudella vaan pahoja poikia olette. Teidät tullaan sijoittamaan pienryhmäkotiin, joka on valvotun asumisen yksikkö. Siellä on erittäin valvottua."
Sosiaalityöntekijä lupasi tehdä maksusitoumuksen hoitokotiin ja ylilääkäri lupasi kirjoittaa lausunnot pojille kuntoutustukea ja eläkkeensaajan hoitotukea varten ja hoitokodin johtaja lupasi ottaa pojat hoitokotiin ja laittaa poikien hoitosuunnitelmat vireille. Myös ukki ja Riina olivat sitä mieltä, etteivät he jaksa poikien kanssa enää ja pojat on laitettava hoitokotiin ja siitä, miten poikien elämä hoitokodissa sujuu, on luettavissa näillä sivuilla: http://timpurmanni.blogspot.fi/
Mietittiin myös, että pojat aluksi osallistuvat hoitokodin omaan päivätoimintaan mutta myöhemmin harkitaan jonkinlaista kuntouttavaa työtoimintaa myös hoitokodin ulkopuolisessa paikassa ja sitä että siellä pojat käyvät hoitokodilta käsin.
Mutta Sofia-serkkua kohtaan pojat olivat kilttejä ja kerran kun Sofia onnellisena mussutti useaa eri pullaa niin opettaja arvasi heti, että pojat on pöllineet pullaa ja antaneet pullat Sofialle. Pojat monesti kun olivat pöllineet Sofialle herkkuja, kumarsivat Sofiaa ja sanoivat "Teidän majesteettinne, prinsessa Sofia, tässäpä teille pullaa!" ja Sofia söi pullaa.
Rehtori otti pojat puhutteluun ja sanoi että nyt taitaa pojat olla niin, että olette täysin kelpaamattomia jatko-opintoihin ja ensi viikolla järjestetään moniammatillinen palaveri jossa mietitään teidän siirtämistä hoitokotiin suoraan peruskoulun jälkeen. Pojat viheltelivät ja naureskelivat siinä puhuttelussa. Eivät suhtautuneet asiaan ollenkaan vakavasti.
Sitten tuli se palaveri, jossa oli mukana poikien ukki sekä myöskin poikia tähän saakka hoitanut ja kasvattanut Riina joka oli tässä vaiheessa jo 23-vuotias. Myös sosiaalityöntekijä ja Timpurin hoitokodin johtaja sekä myöskin neuropsykiatrian ylilääkäri oli mukana puhuttelussa. Ylilääkäri oli vahvasti samaa mieltä kuin rehtori, että nuo pojat on ehdottomasti laitettava valvotun asumisen yksikköön. Ylilääkäri sanoi pojille:"Teissä taitaa olla myös pahuutta mukana. Ei tuollainen pahuus selity yksistään ADHD:lla eikä lievällä kehitysvammaisuudella vaan pahoja poikia olette. Teidät tullaan sijoittamaan pienryhmäkotiin, joka on valvotun asumisen yksikkö. Siellä on erittäin valvottua."
Sosiaalityöntekijä lupasi tehdä maksusitoumuksen hoitokotiin ja ylilääkäri lupasi kirjoittaa lausunnot pojille kuntoutustukea ja eläkkeensaajan hoitotukea varten ja hoitokodin johtaja lupasi ottaa pojat hoitokotiin ja laittaa poikien hoitosuunnitelmat vireille. Myös ukki ja Riina olivat sitä mieltä, etteivät he jaksa poikien kanssa enää ja pojat on laitettava hoitokotiin ja siitä, miten poikien elämä hoitokodissa sujuu, on luettavissa näillä sivuilla: http://timpurmanni.blogspot.fi/
Mietittiin myös, että pojat aluksi osallistuvat hoitokodin omaan päivätoimintaan mutta myöhemmin harkitaan jonkinlaista kuntouttavaa työtoimintaa myös hoitokodin ulkopuolisessa paikassa ja sitä että siellä pojat käyvät hoitokodilta käsin.
Poikien elämää Jussin kuoleman jälkeen
Pojat aloittivat yläasteen samassa koulussa jossa alakoulukin oli ja pojilla oli ikävä Jussi-isää mutta koulunkäynti sujui kohtalaisesti. Pojat olivat toisinaan koulussa levottomia ja pelleilivät ja kohelsivat kuten aina tähän asti. Kotiin tuli opettajalta viestiä, että pojat on koheltaneet ja temppuilleet ja ukki ja Riina pitivät monta tiukkaa puhuttelua pojille. Koulun jälkeen monesti pojat olivat myös jälki-istunnossakin.
Tästä asiasta käytiin monta palaveria että jos näin jatkuu niin pojat eivät välttämättä ole peruskoulun jälkeen jatko-opintokelpoisia vaan heille on etsittävä siinä tapauksessa joku hoitopaikka peruskoulun jälkeisen koulun sijasta. Rehtori mainitsi jotakin jopa hoitokoti Timpurista joka löytyy sivuilta http://timpurmanni.blogspot.fi/
Pojat eivät ottaneet asiaa vakavasti vaan mölisivät ja irvistelivät jopa rehtorillekin. Rehtori puisteli päätään ja sanoi että Jaahas, taitaa pojat olla Timpurikamaa jos asenne ei nyt äkisti muutu.
Tästä asiasta käytiin monta palaveria että jos näin jatkuu niin pojat eivät välttämättä ole peruskoulun jälkeen jatko-opintokelpoisia vaan heille on etsittävä siinä tapauksessa joku hoitopaikka peruskoulun jälkeisen koulun sijasta. Rehtori mainitsi jotakin jopa hoitokoti Timpurista joka löytyy sivuilta http://timpurmanni.blogspot.fi/
Pojat eivät ottaneet asiaa vakavasti vaan mölisivät ja irvistelivät jopa rehtorillekin. Rehtori puisteli päätään ja sanoi että Jaahas, taitaa pojat olla Timpurikamaa jos asenne ei nyt äkisti muutu.
Jussin viimeinen reissu
Yhtenä viikonloppuna se tapahtui: Jussi oli ajelemassa autolla 13-vuotiaan Juuson, 12-vuotiaan Joakimin ja 11-vuotiaiden Rufuksen ja Rafaelin kanssa kun tiellä kaahasi erään kunnan kunnallispoliitikko autollaan päin Jussin autoa. Jussi menehtyi heti mutta pojat selvisivät hengissä kaikki.
Pojat olivat vuorokauden ajan sairaalassa tarkkailussa mutta pääsivät sieltä ukkinsa luokse jossa on poikien tarkoitus viettää lapsuus ja nuoruus loppuun saakka koska Jussi menehtyi onnettomuudessa. Pojat saivat myös koulusta sairaslomaa ja pojilla aloitettiin myös terapia. Juuso joka on lievästi kehitysvammainen, kävi erityishuollon psykologin kanssa käymässä asioita läpi ja muut pojat joilla on ADHD muttei kehitysvammaa, kävivät tavalisella lasten psykiatrisella poliklinikalla terapiassa.
Poikien elämä muuttui. Mutta kaikki katsoivat parhaaksi että pojille on hyvä että elämä jatkuu mahdollisimman turvallisissa ja tutuissa puitteissa eli vanha tuttu koulu ja asuminen ukin luona jossa asuu samassa pihapiirissä myös täti ja tädin mies ja heidän adoptiolapsensa. Ukin luona on monta huonetta ja jokainen poika sai oman huoneen. Juuso sai isänsä Jussin entisen huoneen, Joakim sai kauan sitten kuolleen Josefiina-tädin huoneen ja Rufus sai Jaxterin entisen huoneen ja Rafael sai Jadessan entisen huoneen. Nyt oli rankkaa ja raskasta.
Ukki suri sitä kun Jussi kuoli, mutta koetti olla poikien tukena asiassa ja Riina oli nyt kotona ja oikeastaan hyvä kun Riina on nyt kotona niin Riina voi auttaa myös poikien hoitamisessa. Riinasta hyvin nopeasti tulikin pojille isosisko, äitihahmo ja lapsenvahti joka huolehti pojista, teki aamulla pojille aamupalan ja huolehti pojat kouluun ja koulun jälkeen huolehti, että pojat tekevät läksynsä ja torui poikia jos pojat temppuilivat. Riina oli nyt pojille tavallaan äiti vaikka onkin vasta 18-vuotias eikä kovinkaan paljon poikia vanhempi. Jatkossa tästä perheestä ja poikien, Riinan ja ukin elämästä kerrotaan tässä blogissa ja siinä https://tiinanvaiheet.blogspot.fi/
blogissa kerrotaan Julian, Igorin ja heidän adoptiolapsensa Tiinan elämästä.
Pojat olivat vuorokauden ajan sairaalassa tarkkailussa mutta pääsivät sieltä ukkinsa luokse jossa on poikien tarkoitus viettää lapsuus ja nuoruus loppuun saakka koska Jussi menehtyi onnettomuudessa. Pojat saivat myös koulusta sairaslomaa ja pojilla aloitettiin myös terapia. Juuso joka on lievästi kehitysvammainen, kävi erityishuollon psykologin kanssa käymässä asioita läpi ja muut pojat joilla on ADHD muttei kehitysvammaa, kävivät tavalisella lasten psykiatrisella poliklinikalla terapiassa.
Poikien elämä muuttui. Mutta kaikki katsoivat parhaaksi että pojille on hyvä että elämä jatkuu mahdollisimman turvallisissa ja tutuissa puitteissa eli vanha tuttu koulu ja asuminen ukin luona jossa asuu samassa pihapiirissä myös täti ja tädin mies ja heidän adoptiolapsensa. Ukin luona on monta huonetta ja jokainen poika sai oman huoneen. Juuso sai isänsä Jussin entisen huoneen, Joakim sai kauan sitten kuolleen Josefiina-tädin huoneen ja Rufus sai Jaxterin entisen huoneen ja Rafael sai Jadessan entisen huoneen. Nyt oli rankkaa ja raskasta.
Ukki suri sitä kun Jussi kuoli, mutta koetti olla poikien tukena asiassa ja Riina oli nyt kotona ja oikeastaan hyvä kun Riina on nyt kotona niin Riina voi auttaa myös poikien hoitamisessa. Riinasta hyvin nopeasti tulikin pojille isosisko, äitihahmo ja lapsenvahti joka huolehti pojista, teki aamulla pojille aamupalan ja huolehti pojat kouluun ja koulun jälkeen huolehti, että pojat tekevät läksynsä ja torui poikia jos pojat temppuilivat. Riina oli nyt pojille tavallaan äiti vaikka onkin vasta 18-vuotias eikä kovinkaan paljon poikia vanhempi. Jatkossa tästä perheestä ja poikien, Riinan ja ukin elämästä kerrotaan tässä blogissa ja siinä https://tiinanvaiheet.blogspot.fi/
blogissa kerrotaan Julian, Igorin ja heidän adoptiolapsensa Tiinan elämästä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)